Vaikutusvallan vaaliopas: kuinka löydän ja valitsen sopivan ehdokkaan? Tapaus presidentinvaalit 2018.

By | January 24, 2018

Tänä vuonna äänestämme ja valitsemme tasavallan presidentin. Viime vuonna äänestimme kotikuntamme valtuustoista. Ensi vuonna äänestämme eduskunta- ja EU-vaaleissa. Maakuntavaalit upotetaan johonkin väliin. Tässä kirjoituksessa käsittelen yleisesti vaaleja erityispiirteineen, ehdokkaan valintaa, ajankohtaisuuden vuoksi presidentinvaalit tärkeimpänä.

Vapaat, demokraattiset vaalit ovat yhteiskuntamme selkäranka, sekä monin tavoin poikkeuksellinen hetki: jokaisen kansalaisen ääni, näkemys, mielipide on yhtä arvokas, riippumatta kenenkään henkilökohtaisesta taustasta ja senhetkisestä elämäntilanteesta.

Kaikki vaalit ovat erilaisia

Äänestysaktiivisuus tai äänestysprosentti on mittari, joka kertoo kuinka moni äänioikeutettu äänesti ko. vaaleissa. Tilastokeskus kertoo tältä vuosikymmeneltä seuraavat luvut, Suomessa asuvat Suomen kansalaiset:

Presidentinvaali 2012: 72.8%, toinen vaali 68.9

Eduskuntavaalit 2015: 70.1%; EK-vaalit 2011: 70.5%

EU-parlamenttivaalit 2014: 41%

Kunnallisvaalit 2017: 58.9%; Kunnallisvaalit 2012: 58.2%

Huomaamme, että presidentinvaalit ja eduskuntavaalit ovat suosituimmat. EU-vaalit ovat jääneet vieraammaksi, kunnallisvaalien jäädessä välimaastoon. Seuraavaksi joitakin vaalien erityispiirteitä:

Presidentinvaali

Tasavallan presidentti on maan arvovaltaisin henkilö, virka ja virkatehtävät ovat tiedossa. Vaalissa on tyypillistä enemmän henkilöä kuin henkilön taustaryhmää (puolue). Ehdokkaita on vähän, yleensä ehdokkaat ovat olleet julkisuudessa valtaosan elämäänsä. Verrattain helppo valinta.

Eduskuntavaalit

Suhteellinen, alueelliset vaalipiirit, ehdokkaita per puolue enintään vaalipiirin paikkaluku (esim. Oulun vaalipiirissä 18).

Vaikka moni äänestäjä kokee äänestävänsä henkilöä, taustaryhmä (puolue) ei missään nimessä ole merkityksetön. Ehdokkaiden määrä vaalipiirissä yleensä siedettävä, ei liikaa mutta valinnanvara mahdollinen, vaihteleva määrä läpimenijöitä. Kansanedustajan tehtävät ja merkitys etukäteen tiedossa, ehdokkaan mahdollisuus toteuttaa kampanjansa teemoja vaihteleva (hallitus ja oppositio muodostuvat vaalien jälkeen).

EU-parlamenttivaalit

Suhteellinen, koko maa yksi vaalipiiri, tietty määrä läpimenijöitä.

Asetelma suosii valmiiksi tunnettuja ehdokkaita. EU-parlamentin tehtävät voivat jäädä epäselviksi, koska päätöksenteko koskee kaukaisempia, ylikansallisia asioita. Ehdokkaan näkökulmasta jopa vaikein vaali, koska kampanjan pitäisi kattaa koko maa ja käsitellä kaukaisempia, enemmän abstrakteja kokonaisuuksia, joilla ei välttämättä ole suoraa vaikutusta äänestäjien arkeen. Tai, jos on, vasta pitkien oikeusprosessien jälkeen – esimerkkinä tuontiautojen verotus.

Kunnallisvaalit

Suhteellinen, valtuuston koko määräytyy asukasluvun mukaan, ehdokaslistan koko saattaa kasvaa hyvin suureksi (esim. Oulussa noin 620 ehdokasta).

Kaikkein pienimmän etäisyyden vaalit. Kunnissa kaikki puolueet ovat edustettuina kaikilla tasoilla, joten selkeää hallitus-oppositio -asetelmaa ei välttämättä muodostu. Äänestäjä saattaa tuntea itse yhden tai useampia ehdokkaita, tai vähintään kaveri tuntee. Valtuutetun tehtävät ovat tiedossa, päätösten vaikutukset vaikuttavat suoraan arkeen (kirjastot, koulut jne).

Ehdokkaan valinnasta

Alla muutamia käsitteitä ja ajatusmalleja, joiden kautta voi pohtia valintojen perusteita:

Valintahalvaus (analysis paralysis) kuvailee tilannetta, jossa valinnanvaraa on niin paljon, että päätös saattaa jäädä kokonaan tekemättä. On helpompi löytää sopiva ehdokas noin kymmenen joukosta (presidentti) kuin satojen joukosta (kunnallisvaalit).

Prospektiteoria (prospect theory) kuvaa ajatusta, jonka mukaan päätöksentekoa ohjaavat sekä tappion riski että voiton mahdollisuus. Teorian mukaan tappion välttely on voiton mahdollisuutta merkittävämpi päätöksenteon ohjaaja – tässä tapauksessa kyseessä on enemmän omat mielikuvat kuin laskennallisesti todistettavat väitteet. Äänestäjä suosii ehdokasta, joka ei halua lisätä epävarmuutta tai eri riskejä, eikä niinkään ehdokasta, joka haluaa tarjota lisää mahdollisuuksia onnistua.

Vahvistusharha (confirmation bias) ajaa äänestäjän kohti ehdokasta, joka vahvistaa äänestäjän omia käsityksiä ja ajatusmalleja. Tällä tavalla äänestäjän on helpointa löytää ehdokas, jonka kokee edustavan juuri hänelle itselleen tärkeitä asioita. Toisaalta sama tekniikka korostaa menneisyyttä tulevaisuuden kustannuksella, pahimmillaan estäen mahdollisuudet oppia mitään uutta.

Vaalikoneiden suosio on hyvä merkki, äänestäjät haluavat löytää mieleisensä ehdokkaan. Toisaalta vaalikoneet voivat olla valmiiksi vääristyneitä, kysymyksenasettelulla voi ohjata myös vastauksia.

Yleensä tulokset annetaan prosenttilukuna äänestäjän ja ehdokkaan vastausten yhteensopivuudesta. Keino seuloo tehokkaasti todennäköisimmät ja vähiten sopivat ehdokkaat, mutta ei välttämättä kerro paljoa ehdokkaasta. Äänestäjän kannattaa tutustua myös avoimiin vastauksiin, joissa ehdokas voi perustella vastauksensa paremmin.

Silti, paras keino ottaa selvää ehdokkaasta on keskustella hänen kanssaan. Kasvokkain, puhelimitse tai sähköpostitse.

Mitä laajempi vaali, sitä vähemmän taktikoinnilla on merkitystä

Otetaan kuvitteellinen enemmistövaali, jossa on sata äänioikeutettua. Jokaisen vaikutus lopputulokseen on yksi prosenttiyksikkö. Jokaisella äänellä on merkittävä vaikutus, saako yksikään ehdokas enemmistöä jo ensimmäisellä yrityksellä, tai ketkä kaksi ehdokasta ovat vastakkain ratkaisevassa äänestyksessä. Äänestäjä tietää valtansa ja käyttäytyy sen mukaisesti, niin myös ehdokkaat yrittäessään vaikuttaa heihin.

Mitä enemmän äänioikeutettuja, sitä vähemmän yhdellä äänellä on merkitystä. Taktikoinnin merkitys muuttuu paljon pienemmäksi, jolloin on fiksumpaa valita oma suosikkinsa ja äänestää vain häntä.

Joskus on mahdollista, että ennakkosuosikin takana on merkittävää liikehdintää tai tiukka tilanne. Tätä kirjoittaessa on kaksi kutkuttavaa asetelmaa: saako Sauli Niinistö 50% kannatuksen jo ensimmäisessä äänestyksessä? Jos ei, kuka on vastaehdokas toisessa vaalissa? Ketkä kaksi saattavat olla valtakunnan seuratuin taistelupari?

Palatakseni aiempaan kuvitteelliseen enemmistövaaliin: sanotaan, että ehdokas A saa 45 ääntä (45%), ehdokas B 15 ääntä, loput jakautuvat muiden välille. Toisen vaalin alla on 40 liikkuvaa äänestäjää, joista ehdokkaat kilpailevat. A on edelleen ennakkosuosikki, hän tarvitsisi voittaakseen vain 6/40 ääntä lisää. B:llä on silti omat mahdollisuutensa, jos äänestysten välillä tapahtuu jotain merkittävää. Tämä kuvitteellisen vaalien laskennallinen todennäköisyys olisi silti häntä vastaan.

Gallupit ja ilmiöt juuri ennen vaaleja

Ennakkosuosikin taakka on raskas. Viime presidentinvaaleissa on huomattu, että suosikin kannatus kääntyy laskuun vaalipäivän lähestyessä. Niin on tapahtunut Niinistölle tätä kirjoittaessa, niin tapahtui myös Tarja Haloselle vuonna 2006. Jos presidentinvaalissa ei ole selkeää ennakkosuosikkia, kilpailu toisen vaalin paikoista on tiukempi ja monimutkaisempi.

Joskus vaalien alla syntyy yllättäviä kannatuksen nousuja. Jotkut näistä jäävät kertaluonteisiksi, esim. Elisabeth Rehn ei onnistunut säilyttämään kannatustaan v. 1994-2000 presidentinvaalissa. Jotkut jäävät elämään toisella tavalla: Pekka Haaviston suhteellinen kannatus on nyt alhaisempi kuin v. 2012 (kirjoitushetken ennuste noin 14% vs aiempi toteutunut 19%), mutta järjestyksessä edelleen toiseksi suosituin. Jätän tällä kertaa muut vaalit käsittelemättä, ajankohtaisuuden ja muiden vaalien suuremman muuttujamäärän vuoksi.

Maailmalla on herätty tutkimaan ulkopuolisten valtioiden vaikuttamisyrityksiä eri vaaleissa, tällä hetkellä vastaavia yrityksiä presidentinvaaliin ei ymmärtääkseni ole havaittu.

Historiallisten syiden vuoksi on syytä uskoa, että suomalaisilla on riittävän hyvä tietopohja olla välittämättä tämänkaltaisista yrityksistä. Kuka muistaa YYA-sopimuksen, suomettumisen, neuvostovastaiseksi leimaamisen tai muut vastaavat? Henkinen itsepuolustus ja siinä onnistuminen on merkittävä osa maamme poliittista historiaa.

Vain annetut äänet lasketaan

Demokraattisissa, vapaissa vaaleissa ei ole tapana tietää vaalituloksia etukäteen. Oikeus äänestää oman tahtonsa mukaan on oikeus, joka on pitänyt ansaita ja säilyttää. Valitettavasti edelleen on olemassa valtioita, joissa tätä oikeutta ei ole, tai oikeudet toteutuvat vain näennäisesti. Jokainen annettu ääni on myös kiitos kaikille esivanhemmillemme, jotka ovat tehneet valtavia uhrauksia oikeuksiemme puolesta.

Muista äänestää aina kun voit!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *