Tekoäly on työkalu, ihminen on päättäjä

By | October 25, 2017

Erittäin tieteellinen esitys tekoälyn ja ihmisälyn eroavaisuuksista

Tekoäly on kerännyt kiitettävän määrän huomiota ja juttuja kotimaisessa mediassa. Noloimmasta päästä, kun eräs puoluejohtaja pohti voiko tekoälyn kanssa kommunikoida suomeksi ja ruotsiksi, on onneksi päästy eteenpäin. Äskettäin Työ- ja Elinkeinoministeriö julkaisi raportin Suomen tekoälyaika: Suomi tekoälyn soveltamisen kärkimaaksi – Tavoite ja toimenpidesuositukset  täynnä laadukasta asiaa.

Samaan aikaan moni miettii, mitä riskejä tekoälyyn voi liittyä. Yleisradion artikkeli kiinnittää huomiota päätöksentekoon ja päätöksiä tekeviin algoritmeihin. Johtopäätös on, että vaikka päätöksentekoa ulkoistetaan “mustalle laatikolle”, jonka toimintaperiaate on liikesalaisuus ja siten suojeltu ulkopuoliselta maailmalta, ihmisen pitäisi sanoa viimeinen sana.

En ole talous- enkä tilastotieteilijä, mutta näinhän ihmiset tekevät jo nyt. Ovatko analyysit ja päätökset hyviä, on eri kysymys.

Aineistot ja algoritmit

On mahdollista, että tekoäly on -teknisesti- paljon helpommin hallittava “musta laatikko” kuin ihmisen aivot ja ajattelu. Algoritmia käyttävän palvelun ylläpitäjillä on suora vaikutusvalta algoritmin toimintaan, sekä mahdollisuus vaikuttaa algoritmille syötettyyn aineistoon.

Ihmisellä voi olla vaikeuksia vaikuttaa edes oman ‘algoritminsa’ toimintaan, aineiston keruusta johtopäätöksiin ja seurausten arviointiin (aistihavainnot-käyttäytyminen-analyysi). Kykyjen kehittäminen vaatii omaa aktiivisuutta, mahdollisuudet vaihtelevat suuresti elämäntilanteesta riippuen.

Ihmisen eduksi on luettava tietoisuus omasta vajavaisuudestaan, sekä monet keinot tutkia itseään (psykologia, sosiologia, filosofia, käyttäytymistieteet, neurologia yms). On helppoa kuvitella, että myös tekoälyyn liittyviä aineistoja, toimintaa ja johtopäätöksiä arvioidaan yhtä monipuolisesti. Jos ei nyt, niin varmasti joskus.

Ihmiseen ja robottiin voidaan yleistää: jos sitä toistaa, se vahvistuu. Jos sitä ei toista, se surkastuu. Ihmisen confirmation bias on vain hienostuneempi versio, kuinka tekoäly toistaa aineiston perusteella opittua.

Data kertoo nykyhetkestä ja menneisyydestä

Yksi tekoälyn suuria ja tarpeellisia kykyjä on löytää olennainen kohinasta ja tehdä ennusteita. Hyvät ennusteet perustuvat nykytilaan ja historiaan, mitä on tapahtunut tämän hetken ja valitun alkupisteen välillä.

Emme voi mitenkään tietää, mitä tulevaisuuden data tai jopa tulevaisuuden faktat ovat. Siksi, että niitä kerätäkseen pitäisi siirtyä tulevaisuuteen – emme ole vielä keksineet toimivaa kristallipalloa tai aikakonetta. Sebastian Wernicken TED-puhe on erinomainen kuvaus nykyhetken datan ja tulevaisuutta koskevien johtopäätösten eroavaisuudesta.

Eräs tuntemani data-analyytikko sanoi, että suurin osa työajasta kuluu dataa siivotessa. Analyytikot joutuvat kyselemään jatkuvasti, mikä on olennaista ja millä on merkitystä. Kasvava datamäärä ei välttämättä helpota valintahalvausta, vaan saattaa jopa pahentaa sitä. Paradoksaalisesti analytiikan kehitys kasvattaa vaatimuksia inhimillisiä kykyjämme kohtaan, aineistoon liittyvät kysymykset ovat vasta alkua.

Tunne ohjaa päätöksentekoa

Algoritmiin voi liittää tunteisiin liittyvää dataa (sentiment analysis), mutta algoritmi itse ei tunne mitään. Ihminen taas tuntee monia eri tunteita, hyviä ja huonoja. Tunteiden tarkoitus on ohjata käyttäytymistä pois vaarasta, kohti turvallisuutta ja onnistumisia.*

Ihmisen tunteet, empatia ja intuitio ovat miljoonien vuosien evoluution tulosta. Me olemme olemassa ja kehittyneet tällaisiksi, koska muut ihmiset ovat pitäneet ja suosineet tuntevia ja empaattisia kumppaneita. Tekoälyllä ei ole tällaista historiaa, joten olisi kohtuutonta vaatia koodilta vastaavia kykyjä.

Sen sijaan on kohtuullista vaatia, että koodin kirjoittajat ja vastuulliset päättäjät ottavat kaiken irti omasta inhimillisyydestään.

Työn tulevaisuudesta

The Future of Employment: How Susceptible are Jobs to Computerisation? on Oxfordin yliopistossa tehty katsaus, mitkä työt ja tehtävät ovat pienimmässä ja suurimmassa vaarassa kadota automaation ja tekoälyn kehittyessä. Suurimman uhan alla on puhelinmyyjän työ, pienin taas viriketerapeutti (recreational therapist).

Voidaan tehdä karkea johtopäätös: tulevaisuudessa tarpeellisin työ on henkilökohtaista, tarjoaa apua, ratkaisee ongelmia, hoitaa terveyttä. Tarpeettomin työ on yksipuolista tyrkytystä, vapaa-ajan häirintää, lähtökohtaisesti vastaanottajalle merkityksetöntä. Samaan aikaan pienimmän riskin päässä on useita myynti- ja markkinointityön tehtäviä ja nimikkeitä.

Vedetään taas mutkia suoriksi: tekoälystä tulee työkalu, joka vapautta enemmän aikaa, energiaa ja voimavaroja inhimilliseen kohtaamiseen. Myynti ja markkinointi ovat parhaimmillaan asiantuntevaa palvelutyötä, pahimmillaan häiriköintiä. Juha Pihkakosken mukaan tekoälystä tulee luottokumppani.

Mitä mieltä itse olet? Jatka keskustelua!

 

* Ks. esim. Daniel Goleman: Emotional Intelligence

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *